Alkusanat

Raskauden alkumetreistä puoleen väliin

Päivä oli tammikuinen kylmä ja pimeä. Sami oli käynyt ostamassa minulle raskaustestin. Epäillykset olivat vahvat ja odotus suuri. Tein testin ja jätin sen wc:n lavuaarin reunalle varmaan kymenneksi minuutiksi, kun en uskaltanut käydä katsomassa. Pyysin Samia käydä kurkkaamassa mitä testi näyttää. Jäin wc:n ovelle katsomaan hänen reaktiotaan, ja Sami ei voinut peitellä suurta virnistystään joka oli iloinen jossa oli ripaus jännitystä. Hän huudahti, että siinä lukee RASKAANA 3+. Sydämmeni hypähti kurkkuun ja pieni kyynel siinä tuli. Onnen kyynel.

Tästä se odotus alkoi.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli 31.1.2012 ja jännitin sitä todella paljon. Emme tienneet miten pitkällä raskaus oli, kun minulla oli niin epäsäännölliset kuukautiset. Epäilimme jopa, että pienokainen olisi saanut alkunsa meidän Pariisin matkalla ja silloin olisin ollut jopa Rv 17. No neuvolassa eivät osanneet sanoa oikeastaan yhtään mitään. Neuvolatätikin yritti tunnustella missä kohdassa kohtu on ja hän oli tuntevinaan sen jo aika korkealla ja veikkasi myös noita viikkoja. Mutta kyllä se alkuraskausmaha oli ihan pelkkää turvotusta. Koska todellisuudessa olin silloin vasta rv 6. Ja tämä selvisi vasta 14.2 jolloin minulla oli ensimmäin ultra, missä selvisi että olin 8+6 viikolla. Mikä helpotus! Koska olimme jännittäneet sitä miten me kerkeämme valmistautumaan vauvan syntymään, jos olisimme olleet jo puolessa välissä.

Ensimmäinen ultrakuva. Viikkoja vasta 8+6. Pieni katkarapu :D

Seuraava ultra olikin sitten muutaman viikon päästä ja nyt olisi kyseessä niskaturvotusultra missä katsottaisiin onko sikiölle kehittynyt turvotusta joka voisi viitata johonkin sairauteen. Meidän onneksemme turvotusta oli vain 0,8mm. Varasimme samalla ajan jo rakenneultraan joka olisi vasta 7.5. Olin kärsinyt pahoinvoinnista jo muutamia viikkoja eikä loppua näkynyt, väsymys oli myös loputonta. En koskaan tiennyt, että raskaana oleminen voi olla niin raskasta ja uuvuttavaa. Ja odottaminen niin jännittävää. Arvuuttelimme sukupuolta joka päivä ja olimme jo valinneet nimet jos hän on poika tai tyttö.

Np ultrakuva. Viikkoja 11+1 ja nenäonkalo näkyy keskellä päätä :D

Paino oli noussut rv 17+5 jo lähtöpainostani noin 5kg. Joka oli ihan ymmärrettävää kun olen aina ollut niin pienikokoinen ja nyt ruoka maistui kahden edestä. Tässä vaiheessa alkoi verenpaineeni olemaan todella alhainen joka aiheutti huimausta. Se oli todella kiusallista silloin kun oli yksin kaupungilla ja jalat meinasi pettää alta. Neuvolassa viikolla 17 fundusmitta häpyluusta kohdun seinämään oli jo 16cm joka vastasi yleensä viikkoja 20. Mutta tämä voi vaihdella paljon odottavilla äideillä, riippuen kohdun asennosta.

Ensimmäiset sikiön liikkeet tunsin jo rv 16 lopulla. Mutta kunnon potkut tunsin rv 19. Naureskelin Samille monesti, että siellä on pieni rumpali. Sami tunsi ensimmäiset liikkeet mahan päältä noin rv 21+0.

rv 17+0

rv 18+0

rv 22+0

Olen yrittänyt muistaa ottaa mahasta kuvia joka viikko, kun viikko vaihtuu. On ollut jännä seurata mahan kasvua. Ja nyt kahden viikon sisällä se on vasta lähtenyt kunnon kasvuun. Tuntuu että voisin poksahtaa ja että maha on jo niiin iso vaikka ei se vielä ole mitään verrattuna siihen mitä se tulee olemaan.

"Se on Poika!"

Koitti vihdoin ja viimein odotettu toukokuun 7.päivä. Aamu oli jännittynyt. Olimme Samin kanssa odottaneet tätä jo monta kuukautta ja tänään näkisimme pienokaisemme taas pitkästä aikaan. Tänään selviäsi sukupuoli. Päätimme jo alkuvaiheessa, että haluamme ehdottomasti tietää sukupuolen. Tämä merkitsi meille todella paljon. Ja tietysti jännitin, että vauvalla on kaikki hyvin. 

Olimme keskusäitiys neuvolassa jo hyvissä ajoin. Aamun sää oli todella keväinen ja aurinkoinen. Hymy oli todella herkässä. Kun pääsimme lääkärin huoneeseen sisälle niin vastassa oli tuttu ultraaja viimekerrasta ja hän muisti myös minutkin. Asetuin tuolille makamaan ja nostin paitaani ylös. Lääkäri totesi, että ompas masu jo kasvanut paljon. Hän laittoi kylmää geeliä vatsalleni ja asetti ultraäänilaitteen vatsalleni ja siellä se pienokainen oli nukkumassa. Lääkäri joutui vähän tökkimään häntä, että heräisi.

Kun hän virkosi niin alkoi mahdoton jumppaaminen ja käsien heiluttaminen, ihan kuin hän olisi vilkuttanut meille. Lääkäri alkoi katsomaan vauvan rakenteita, että kaikki on kehittynyt hyvin. Ja kaikki näytti todella hyvältä. Sydän oli kehittynyt, samoin aivot, virtsatiet ja yms. Ja kun sanoin hänelle, että jos näkyy sukupuoli niin voi kertoa. Hän vain naureskeli ja sanoi että tuossa se on näkynyt jo vähän aikaa. Siellä ne vehkeet heilui! Pieni poika se siellä venytteli. Mikä fiilis! Minusta tulee pienen pojan äiti. 

Rv 20+5 Pieni poikani