Odottava isä osa 2

Vatsallepuhuja

Vauvat reagoivat ääniin jo kohdussa ollessaan. Todisteena siitä käy esimerkiksi jonkinlaista kehtolaulua soittava muovinen kapistus, jonka saimme äidiltäni. Pikku poikamme joko innostuu sävelmästä tai pitää sitä äärimmäisen häiritsevänä; joka tapauksessa hirvittävä meno alkaa aina sävelmän pyörähtäessä käymään. Pidän ensimmäistä vaihtoehtoa kyllä todennäköisempänä.

Muovihärpäke

Tämä on ainakin tässä vaiheessa hyvä keino lievittää odottavan isän ja äidin stressiä - ainakin tietää, että siellä varmasti on kaikki hyvin kun pikkuinen alkaa liikehtimään musiikin tahtiin. Toivottavasti tuo yksinkertainen melodia luo pojallemme turvallisuuden tunnetta syntymän jälkeenkin.

Äitinsä äänen lapsi tuntee jo ennen syntymäänsä, kun vääjäämättä kuulee äitinsä puhetta säännöllisesti. Niinpä olenkin hieman toiveikkaana aina välillä koittanut höpistä omia juttujani sinne vatsan perukoille. Jospas poikamme tuntisi minunkin ääneni syntyessään! Voisimme ehkä ottaa tavaksi lukea ääneen päivittäin. Sillä tavalla molempien ääni tulisi varmasti tutuksi. Minä kun olen loppujen lopuksi melko huono puhumaan niitä näitä, vaikka joskus jaarittelemaan sorrunkin.

Päivän annos kyldyyriä

Tänään olisi soittolistalla Baby Blues. Vallan mainio teos, jota aion pitää referenssinä tulevaan vanhemmuuteeni valmistautuessani. Anna kävi jokin aika sitten hommaamassa meille ensimmäisen albumin tätä sarjakuvaa, johon olin kyllä useaan otteeseen ennenkin törmännyt. Tuntuu kuitenkin siltä, että vasta nyt osaan alkaa arvostaa tätä sarjakuvaa kunnolla.

Alla olevassa stripissä on mainio vinkki, jota myös minä aion varmasti soveltaa lapsen synnyttyä.

Isi on nero, isi on nero...

--

Sami