Pelot ja odotukset

Nimen valinta

Nimeä emme paljasta koska se on salaisuus! Nimen päätäminen oli meille oikeastaan todella helppo. Taisi olla vielä ensimmäinen nimi mitä ehdotin. Olin miettinyt sitä nimeä jo monta vuotta jos saan poikalapsen. Ja tämä nimi kävi Samillekkin paremmin kuin hyvin. Koko nimestä tulee kolme osainen ja sukunimi tulee Samin puolelta. Menemme näillä näkymin naimisiikin pian, että koko perhe on sitten Surakka. Hassua! 

Emme pidä pojalle ristiäisiä vaan ajattelimme pitää nimiäiset. Kun hän kasvaa isommaksi hän saa itse päättää haluaako kuulua kirkoon vai ei. Minä en itse usko kasteeseen ja se tuntuisi vaan niin tekopyhältä kastaa lapsi jos itse ei usko koko touhuun. Onneksi Sami oli samaamieltä kanssani koska tästä olisi tullut taistelu jos hän olisi halunnut, että lapsi ehdottomasti kastetaan. Olen niin periaatteen nainen, että minun on vaikea taipua tälläisissä asioissa. 

Poika saa pienimuotoiset juhlat missä on perhe, sukulaiset ja lähimmät ystävät.

Perinnöllisyys 

Minun 23 ja Samin 23 kromosomia yhdistyy niin mitä siitä syntyy?

Tulikin siitä mieleen pieni vitsi minkä Sami joskus keksi: "Mitä tulee kuin yhdistää hämäläisen ja savolaisen? Mustakalamakkarakukko!". :D

Sami vauvana.

Toivon todella, että poika perisi isänsä kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden. Itse kun olen niin kärsimätön ja lyhytpinnainen. Vastakohdat täydentää toisiaan? Ehkä poika on sopivasti siltä väliltä. Tiedän, että poika perii paljon ulkonäköä isältään, mutta toivon että edes vähän minua. Pojasta tulee mahdottoman suloinen ja pikku hurmuri. Samin vanhat vauvakuvat antaavat pientä osviittaa mitä on tulossa. Olemme myös varmoja että hiukset ovat vaaleat ja silmät joko siniset tai vihreät. Itse veikkaan vihreitä silmiä! Tämä on vain tällästä leikkimielistä arvuuttelua ja toivon tietysti eniten, että poika syntyy terveenä.

Raskausarvet

Mielestäni oikeastaan aivan turha pelko, mutta hirveät paineet nuorella naisella.Varsinkin kun nykykauneusihanne on aivan muuta kuin odottava äiti. No mutta tätä minä olen yrittänyt sanoa, että en jaksa enään siitä murehtia. Raskausarpia tulee jos on tullakseen ja kyllä se on sen lapsen arvoista. Ja jokainen odottava äiti on erinlainen, että jollekkin niitä raskausarpia tulee ja joillekkin ei. Tämäkin riippuu ihan naisen ihotyypistä onko se joustavaa. Ja jos niitä arpia syntyy niin ne vaalenee kyllä raskauden jälkeen. Wikipedian sanojen mukaan "Raskausarvet ovat melko tavallisia, ja niitä muodostuukin raskausaikana 75–90 prosentille naisista."

No mä rupean sanomaan niitä rakkausarviksi niin ei kuulosta niin pelottavalta!

Synnytys 

Tämä aihe on minulle vielä aivan uusi. Olen pikkuhiljaa ottanut tuntumaa ajatukseen erinlaisten videoiden ja ihmisten kertomuksien kautta. Aluksi ajatukset synnytyksestä pelotti todella paljon. Itseasiassa heti raskaustestin jälkeen päällimmäinen pelko oli tämä uusi ja tuntematon vaikkakin maailman lunnollisin asia kuin synnytys. Kysymykset olivat, että sattuuko se miten paljon? Repeääkö paikat miten pahasti? Liittyykö synnytykseen paljon verta? Miten paljon kipua täytyy kestää että saa epiduraalin? Uskon että en ole ollut ainoa joka käy näitä kysymyksiä läpi omassa päässään. Minun onnekseni tuleva anoppini sattuu olemaan entinen kätilö niin häneltä olen saanut hyvä neuvoja ja kannustavia sanoja.