torstai 17. toukokuuta 2012

Rv 22+1

Sikiön kehitys


Sikiön paino: 400 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 17,5 cm
Koko pituus: 26 cm
SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 19 viikkoa vanha. Se on erittäin aktiivinen ja sillä on yhä paljon tilaa kohdussa. Tunnet todennäköisesti suuren osan liikkeistä muttet kaikkia. Nyt kun sikiö jo nukkuukin, päivärutiinisi alkaa pyöriä tämän aikataulun ympärillä. Sekä sikiöllä että pienillä lapsilla on taipumus haluta itse päättää vuorokausirytmistään. Huomaat, että sikiö onkin aktiivinen, kun sinä haluaisit käydä nukkumaan.
Vaikka sikiö on kasvanut paljon, on se kovin laiha ja hento, koska sen rasvakerros ei ole vielä kovin paksu. Sikiö jatkaa hengitysharjoitusten tekemistä; se vetää lapsivettä keuhkoihinsa ja ”hengittää” sen sitten ulos. Koska se on täysin lapsiveden ympäröimä, ovat liikkeet sulavampia kuin syntymän jälkeen. Silloin painovoima tekee osan liikkeistä mahdottomiksi koska lihakset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Kohdussa sen sijaan lapsi voi telmiä rauhassa tekemällä kuperkeikkoja, nyrkkeillä ja potkia kovia potkuja!
 

LÄHDE: http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-22/

Omat tuntemukset

Tänään ollut oikeastaan aika rento päivä, kun Samikin on kotona eikä hänellä ole tänään tenttiä. Helatorstain kunniaksi aikomuksemme on siivota koko kämppä, myös ajattelin että tekisimme varastoinvertaarion. Puolet tavaroista roskikseen! 

Päivä alkoi sillä kun heräsin taas kello kuuden maissa siihen kun poika rupesi mahassa taas joka aamuiseen tapaan potkimaan ja pyörimään. Onneksi sain vielä unenpäästä kiinni kun hän väsyi ja taisi itse nukahtaa. Siihen on kyllä aivan ihana herätä. En kyllä tiedä parempaa tapaa herätä aamulla.
Niin ja aamupalaksi söin tietenkin Tupla patukan ja join kaakaota. Tämä ei harmikseni ole joka aamuinen tapa. Koska kaapissa pitäsi olla sitten kymmenittäin tupla suklaapatukoita.

Muuttoon ei ole enään kuin kaksi viikkoa. En tiedä onko se positiivinen asia kun ei olla edes pakattu vielä. Mikä stressi! Näen painajaisiakin siitä muuttopäivästä. huoh... Onneksi Sami on saanut kasattua joukon vahvoja miehiä muuttoapuun niin minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ehkä se siinä stressaakin, että en itse pääse "osallistumaan" muuttoon. Kun olen juuri sitä tyyppiä, että minä itse! 

Lady & Napoleon
Olemme miettineet rakkaiden kaniemme luopumista. Tuntuu, ettei ole heille ollut yhtään aikaa ja energiaa. Mietimme, että vauvan syntymän jälkeen sitä aikaa ja energiaa on vielä vähemmän. Siksi olisi pupuille parempi antaa kotiin missä he saavat seuraa ja viihdykettä. Surettaa kyllä joutua luopumaan heistä, mutta pitää ajatella tässä asiassa nyt järkevästi. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti