Häähumua

Valkoista, valkoista, valkoista...
Pari kuukautta olen jo etsinyt sitä oikeaa! Mekkoa siis.
Tampere ja helsinki koluttu läpi. Olenko minä näin nirso! Vai onko se hinta aina niin tajuttoman iso. En suostu maksamaan yli tuhatta euroa mekosta jota pidän vain kerran, hullujen hommaa!
Joten ratkaisu ongelmaani on tilata ulkomailta häämekkoni ja kyllä, hinta on vain kolmas osa siitä millä hinnalla täällä suomessa myydään.

Yksi sana mielessäni pyörinyt kun mekkoa olen yrittänyt löytää koluttuani koko netin, pitsi! Ja ehdottomasti EI hihaton malli eikä mitään prinsessahörhelöä.

Muuten hääsuunnittelu on edennyt hyvin. Kutsukortit on tehty ja lähetystä vailla valmis homma. Samilla on puku, missä itse asiassa hänen ukki ja isänsä on mennyt naimisiin (ei keskenään tietystikkään).
Kirkko on varattu sekä juhlapaikka. Kirkoksi valitsimme Kangasalan vanhan kivikirkon joka on todella kaunis ja jatkot ovat sitten tampereen keskustassa sijaitsevassa Myllärit ravintolassa joka on todella tunnelmallinen tiilirakennus. 
Häävalokuvaaja buukattu ja seuraavaksi pitäisi varata kampaamo/meikkaajalle aika sekä hääkakku. Myös sormukset pitäisi käydä valitsemassa mutta se taitaa jäädä kesälle. 

Tämä ei ole vielä oikein iskeytynyt tajuntaan että tosiaan sitä ollaan menossa naimisiin. Vuonna 2011 mentiin kihloihin ja silloin puhuttiin että kahden vuoden sisällä kirkon kellot meille soivat. Jonatan kerkesi tulemaan tässä välissä mutta ei se menoa hidasta!

Hauska ajatella että nyt elää sitä elämän suurinta aikaa kun saadaan lapsia ja mennään naimisiin. Nyt pitää nauttia! Mukava sit vanhana muistella Samin kanssa ja sanoa ne kuuluisat sanat: "silloin kun me oltiin nuoria..." :)

-Anna-Lydia

Äiti on maailman kaunein sana

Tämän blogini kirjoittaminen jäi sitten vähäiseksi raskauden aikana ja sen jälkeenkin. Aikaa edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt reippaat kymmenen kuukautta. Taisi iskeä stoppi luovalle kirjoittajan egolleni!

Joten aloitetaan siitä tärkeimmästä:

 

Sunnuntaina kello puoli kuusi aamulla 02.09.2012 syntyi poikamme maailmaan ja mitat olivat 2860g ja 49cm.Poika syntyi melkein kaksi viikkoa etuajassa johtuen raskausmyrkytyksestäni. Sairaalassa kerkesin tappamaan aikaa yhteensä melkein kaksi viikkoa ennen kuin synnytys käynnistettiin. Odottavan aika oli pitkä ja loppu aika tuntui ikuisuudelta maata sairaalan vuoteella. Mutta mitä vain oman poikani takia! Itse synntys kesti alle kaksitoista tuntia, itse ponnistus vaihe kesti komiat 45 minuuttia :D Kun sain pojan pungerrettua maailmaan tuli äidille niin sanotusti heikko happi. Hb (hemoglobiini) tippui kuuteenkymmeneen mikä normaalilla ihmisellä on noin 130 hujakoilla. Siinä lähes tajuttomana sairaalan vuoteella lääkärit luulivat raskausmyrkytyksen pahentuneen mutta syynä todettiin runsas verenvuoto joka oli 750g, mikä on synnytyksessä aika paljon. Joten tipalla verta suoneen ja olo parani parissa päivässä. Kaikesta huolematta ei siitä synnytyksestä pahaa makua jäänyt ja voin vain todeta että uskomaton kokemus.



Pojan nimeksi tuli Jonatan Erik Valdemar. Tällä hetkellä ikää on jo kohta 7kk ja painoa viime neuvolakäynnissä oli (6kk) 7,5kg ja pituus 69cm, hoikka ja pitkä poika!Luonteeltaan Jonatan on oikein kiltti ja menevä tapaus. Nukkuu yössä 11-13h ja päivällä yhteensä noin 3h, joten unenlahjat ovat hyvät. Tämän hetken uudet taidot ovat  tavujen jokeltelu, ryömiminen ja kiljuminen.

 

Mutta mitä äidille ja isälle kuuluu? hyvää kiitos kysymästä!
Sami opiskelee kovaa tahtia ja eiköhän se valmistuminenkin kohta jo häämötä.
Minä taas olen kotiäitinä ollut pojan syntymästä saakka, mutta syksyllä on taas opiskelua luvassa.


Oikein aurinkoista kevättä kaikille!
Lupaan päivitella joka viikko kuulumisiamme
tänne internetin ihmeelliseen mailmaan.


Rakkain terkeisin Anna-Lydia

Rv 22+3

Odottavan aika on pitkästyttävä

Tänään ollut taas sellainen päivä, että mikään ei onnistu. Vaikka ilmakin on ollut aurinkoinen ja ihana mutta oma mieli ei ole päässyt tänään niin korkealle. Väsyttää! Kaikenlisäksi kauhea tuvotus jaloissa, tuntuu kuin olisin pullataikina mikä turpoaa. 

Tänään saimme vietyä varastosta monta säkkiä vaatteita UFF:n vaatekeräyspisteeseen. Aluksi oli tarkoitus viedä ne punaisen ristin konttiin, mutta muistin ettei se enään ollut lauantaisin siihen aikaan auki. Itseäni epäilyttää vähän tuo UFF:n toiminta. Olen kuullut paljon juttuja että johtaja vetää välistä aika paljon rahaa. Todella turhauttavaa, kun ei itse pysty suoranaisesti auttamaan kehitysmaan ihmisiä vaan pitää sokeasti luottamaan näihin yrityksiin.

Kävi mielessä myös viedä vaatteet kirpputorille myytäväksi, mutta ei ole juuri nyt kyllä sellaiselle yhtään aikaa. 

Pikku poika on tänään taas jaksanut kovasti temmennellä mahassa. Hän taisi pitää auringosta ja lämmöstä. Maanantaina onkin sitten taas neuvola ja toivottavasti muistaa tällä kertaa katsoa hemoglobiinin. Pyynikin äitiysneuvolan terkkari on kyllä todella hajamielinen. Aluksi se oli vähän huvittavaa, mutta viime kerralla meinasi hermot mennä. Pitää myös muistaa sanoa hänelle, että muutamme tammelaan niin taitaa sit vaihtua samalla äitiysneuvola.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Tämänpäivän fiilikset kuvina! 

Pispalanportaat

Odottava isä osa 2

Vatsallepuhuja

Vauvat reagoivat ääniin jo kohdussa ollessaan. Todisteena siitä käy esimerkiksi jonkinlaista kehtolaulua soittava muovinen kapistus, jonka saimme äidiltäni. Pikku poikamme joko innostuu sävelmästä tai pitää sitä äärimmäisen häiritsevänä; joka tapauksessa hirvittävä meno alkaa aina sävelmän pyörähtäessä käymään. Pidän ensimmäistä vaihtoehtoa kyllä todennäköisempänä.

Muovihärpäke

Tämä on ainakin tässä vaiheessa hyvä keino lievittää odottavan isän ja äidin stressiä - ainakin tietää, että siellä varmasti on kaikki hyvin kun pikkuinen alkaa liikehtimään musiikin tahtiin. Toivottavasti tuo yksinkertainen melodia luo pojallemme turvallisuuden tunnetta syntymän jälkeenkin.

Äitinsä äänen lapsi tuntee jo ennen syntymäänsä, kun vääjäämättä kuulee äitinsä puhetta säännöllisesti. Niinpä olenkin hieman toiveikkaana aina välillä koittanut höpistä omia juttujani sinne vatsan perukoille. Jospas poikamme tuntisi minunkin ääneni syntyessään! Voisimme ehkä ottaa tavaksi lukea ääneen päivittäin. Sillä tavalla molempien ääni tulisi varmasti tutuksi. Minä kun olen loppujen lopuksi melko huono puhumaan niitä näitä, vaikka joskus jaarittelemaan sorrunkin.

Päivän annos kyldyyriä

Tänään olisi soittolistalla Baby Blues. Vallan mainio teos, jota aion pitää referenssinä tulevaan vanhemmuuteeni valmistautuessani. Anna kävi jokin aika sitten hommaamassa meille ensimmäisen albumin tätä sarjakuvaa, johon olin kyllä useaan otteeseen ennenkin törmännyt. Tuntuu kuitenkin siltä, että vasta nyt osaan alkaa arvostaa tätä sarjakuvaa kunnolla.

Alla olevassa stripissä on mainio vinkki, jota myös minä aion varmasti soveltaa lapsen synnyttyä.

Isi on nero, isi on nero...

--

Sami

Rv 22+2

Päivän mietteet

Sataa sataa ropisee! Jo toinen päivä putkeen tätä sadetta. Mut missä se luvattu ukkonen on?

päivän sää!

Tänään jätin sormukset pöydälle. Tämä ihana turvotus sormissa on vaan pahentunut etten uskalla enää pitää edes kihlasormusta. Ajattelin ovelana tyttönä että laitan somuksen kaulakoruun ni Samille ei tule pahaa mieltä. :D Raukkaparka vielä luulee kaikenlaista! 

Huomasin, että tämä jokapäiväinen "päiväkirjaan" kijoittaminen on aika terapeuttista. Ja onpahan muisteltavaa monen vuoden päästä, että millaista se raskausaika nyt sit olikaan. Olen kuullut monien aina harmittelevat, että kun eivät olleet pitäneet raskauden aikana päiväkirjaa niin ne asiat unohtuvat helposti. Ajattelin myös, että tätä on kiva verrata sitten seuraavaan raskauteen. Ja joo kaikki sitä sanovat, että jokainen lapsi ja raskaus on erinlainen. Mutta ainakin sitten huomaa, että miten erinlainen!

Tänä aamuna ei pikkuinen herättänytkään kuudelta kuten joka aamu. Itse heräsin seitsämältä ja ihmettelin miksei poika ole herättänyt. Piti vähän käännellä kylkeä ja tökkiä mahaa, että sain vastaukseksi muutaman potkun että kaikki on hyvin. Miten odottavat äidit ovat näin vainoharhaisia? 

Harjoitussupistuksia oli taas eilen. Joka kerta sitä vähän säikähtää kun maha menee ihan jäykäksi. Päivisin supistukset ovat olleet kivuttomia, mutta yöllä herään joskus menkkamaiseen kouristukseen. Tämä ei kestä yleensä kun hetken ja ei tule kun kerran yössä. Aluksi säikähdin niin paljon, että juoksin vessaan katsomaan tuleeko verta. Nämä on minulle niin uusia asioita ja en edes ennen raskautta tiennyt mistään harjoitussupistuksista. On ollut kyllä mahtavaa oppia tuntemaan itseään paremmin ja miten että naisen keho kehittyy raskauden aikana. Tätä voisi päivitellä ja ihmetellä jatkuvasti, että miten uskomaton asia raskaus ylipäätänsä on! 

Kannattaa käydä tsekkaamassa Pieniä ihmeitä brittiläien tv-sarja synnytyssairaalasta.

http://www.katsomo.fi/?treeId=33011057

 

Pelot ja odotukset

Nimen valinta

Nimeä emme paljasta koska se on salaisuus! Nimen päätäminen oli meille oikeastaan todella helppo. Taisi olla vielä ensimmäinen nimi mitä ehdotin. Olin miettinyt sitä nimeä jo monta vuotta jos saan poikalapsen. Ja tämä nimi kävi Samillekkin paremmin kuin hyvin. Koko nimestä tulee kolme osainen ja sukunimi tulee Samin puolelta. Menemme näillä näkymin naimisiikin pian, että koko perhe on sitten Surakka. Hassua! 

Emme pidä pojalle ristiäisiä vaan ajattelimme pitää nimiäiset. Kun hän kasvaa isommaksi hän saa itse päättää haluaako kuulua kirkoon vai ei. Minä en itse usko kasteeseen ja se tuntuisi vaan niin tekopyhältä kastaa lapsi jos itse ei usko koko touhuun. Onneksi Sami oli samaamieltä kanssani koska tästä olisi tullut taistelu jos hän olisi halunnut, että lapsi ehdottomasti kastetaan. Olen niin periaatteen nainen, että minun on vaikea taipua tälläisissä asioissa. 

Poika saa pienimuotoiset juhlat missä on perhe, sukulaiset ja lähimmät ystävät.

Perinnöllisyys 

Minun 23 ja Samin 23 kromosomia yhdistyy niin mitä siitä syntyy?

Tulikin siitä mieleen pieni vitsi minkä Sami joskus keksi: "Mitä tulee kuin yhdistää hämäläisen ja savolaisen? Mustakalamakkarakukko!". :D

Sami vauvana.

Toivon todella, että poika perisi isänsä kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden. Itse kun olen niin kärsimätön ja lyhytpinnainen. Vastakohdat täydentää toisiaan? Ehkä poika on sopivasti siltä väliltä. Tiedän, että poika perii paljon ulkonäköä isältään, mutta toivon että edes vähän minua. Pojasta tulee mahdottoman suloinen ja pikku hurmuri. Samin vanhat vauvakuvat antaavat pientä osviittaa mitä on tulossa. Olemme myös varmoja että hiukset ovat vaaleat ja silmät joko siniset tai vihreät. Itse veikkaan vihreitä silmiä! Tämä on vain tällästä leikkimielistä arvuuttelua ja toivon tietysti eniten, että poika syntyy terveenä.

Raskausarvet

Mielestäni oikeastaan aivan turha pelko, mutta hirveät paineet nuorella naisella.Varsinkin kun nykykauneusihanne on aivan muuta kuin odottava äiti. No mutta tätä minä olen yrittänyt sanoa, että en jaksa enään siitä murehtia. Raskausarpia tulee jos on tullakseen ja kyllä se on sen lapsen arvoista. Ja jokainen odottava äiti on erinlainen, että jollekkin niitä raskausarpia tulee ja joillekkin ei. Tämäkin riippuu ihan naisen ihotyypistä onko se joustavaa. Ja jos niitä arpia syntyy niin ne vaalenee kyllä raskauden jälkeen. Wikipedian sanojen mukaan "Raskausarvet ovat melko tavallisia, ja niitä muodostuukin raskausaikana 75–90 prosentille naisista."

No mä rupean sanomaan niitä rakkausarviksi niin ei kuulosta niin pelottavalta!

Synnytys 

Tämä aihe on minulle vielä aivan uusi. Olen pikkuhiljaa ottanut tuntumaa ajatukseen erinlaisten videoiden ja ihmisten kertomuksien kautta. Aluksi ajatukset synnytyksestä pelotti todella paljon. Itseasiassa heti raskaustestin jälkeen päällimmäinen pelko oli tämä uusi ja tuntematon vaikkakin maailman lunnollisin asia kuin synnytys. Kysymykset olivat, että sattuuko se miten paljon? Repeääkö paikat miten pahasti? Liittyykö synnytykseen paljon verta? Miten paljon kipua täytyy kestää että saa epiduraalin? Uskon että en ole ollut ainoa joka käy näitä kysymyksiä läpi omassa päässään. Minun onnekseni tuleva anoppini sattuu olemaan entinen kätilö niin häneltä olen saanut hyvä neuvoja ja kannustavia sanoja.

 

Rv 22+1

Sikiön kehitys

Sikiön paino: 400 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 17,5 cm
Koko pituus: 26 cm

SIKIÖ
Tämän viikon alussa sikiö on 19 viikkoa vanha. Se on erittäin aktiivinen ja sillä on yhä paljon tilaa kohdussa. Tunnet todennäköisesti suuren osan liikkeistä muttet kaikkia. Nyt kun sikiö jo nukkuukin, päivärutiinisi alkaa pyöriä tämän aikataulun ympärillä. Sekä sikiöllä että pienillä lapsilla on taipumus haluta itse päättää vuorokausirytmistään. Huomaat, että sikiö onkin aktiivinen, kun sinä haluaisit käydä nukkumaan.
Vaikka sikiö on kasvanut paljon, on se kovin laiha ja hento, koska sen rasvakerros ei ole vielä kovin paksu. Sikiö jatkaa hengitysharjoitusten tekemistä; se vetää lapsivettä keuhkoihinsa ja ”hengittää” sen sitten ulos. Koska se on täysin lapsiveden ympäröimä, ovat liikkeet sulavampia kuin syntymän jälkeen. Silloin painovoima tekee osan liikkeistä mahdottomiksi koska lihakset eivät ole tarpeeksi vahvoja. Kohdussa sen sijaan lapsi voi telmiä rauhassa tekemällä kuperkeikkoja, nyrkkeillä ja potkia kovia potkuja!
 

LÄHDE: http://www.vau.fi/raskaus/Raskausviikot/Viikko-22/

Omat tuntemukset

Tänään ollut oikeastaan aika rento päivä, kun Samikin on kotona eikä hänellä ole tänään tenttiä. Helatorstain kunniaksi aikomuksemme on siivota koko kämppä, myös ajattelin että tekisimme varastoinvertaarion. Puolet tavaroista roskikseen! 

Päivä alkoi sillä kun heräsin taas kello kuuden maissa siihen kun poika rupesi mahassa taas joka aamuiseen tapaan potkimaan ja pyörimään. Onneksi sain vielä unenpäästä kiinni kun hän väsyi ja taisi itse nukahtaa. Siihen on kyllä aivan ihana herätä. En kyllä tiedä parempaa tapaa herätä aamulla.

Niin ja aamupalaksi söin tietenkin Tupla patukan ja join kaakaota. Tämä ei harmikseni ole joka aamuinen tapa. Koska kaapissa pitäsi olla sitten kymmenittäin tupla suklaapatukoita.

Muuttoon ei ole enään kuin kaksi viikkoa. En tiedä onko se positiivinen asia kun ei olla edes pakattu vielä. Mikä stressi! Näen painajaisiakin siitä muuttopäivästä. huoh... Onneksi Sami on saanut kasattua joukon vahvoja miehiä muuttoapuun niin minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. Ehkä se siinä stressaakin, että en itse pääse "osallistumaan" muuttoon. Kun olen juuri sitä tyyppiä, että minä itse! 

Lady & Napoleon

Olemme miettineet rakkaiden kaniemme luopumista. Tuntuu, ettei ole heille ollut yhtään aikaa ja energiaa. Mietimme, että vauvan syntymän jälkeen sitä aikaa ja energiaa on vielä vähemmän. Siksi olisi pupuille parempi antaa kotiin missä he saavat seuraa ja viihdykettä. Surettaa kyllä joutua luopumaan heistä, mutta pitää ajatella tässä asiassa nyt järkevästi. 

Raskausajan Mielihalut

Ruoka

No kaikkihan sen tietää, että raskaana olevalle naiselle tulee niitä outoja ruokamieltymyksiä ja ruoka maistuu kahden edestä. Sillä linjalla täälläkin mennään. Ruoka on ajatuksissa 24/7 ja miettii päivän mittaan mitä sitä seuraavaksi söisi. Ja kaupungilla ollessa ei menekkään sinne vaateliikkeisiin vaan etsii ruokakauppaa tai kahvillaa missä saisi ostettua jotain hyvää naposteltavaa. 

Ajat ovat muuttuneet siitä paljon, että joskus käytti ennemmin sen rahan uusiin vaatteisiin kuin ruokaan. Nykyään sitä laittaa asiat tärkeysjärjestykseen ja jopa osaa ajatella muidenkin puolesta, kuin katsoa sitä omaa napaa. 

Alkuraskauden aikana minulla oli niin kovaa pahoinvointia, että jääkaapin avaaminen aiheutti kauheaa kakomista. Samoin roskapussit ja tiskit. Silloin olin todella nirso ruuan suhteen, koska mikä tahansa ei maistunut. Silloin söin hedelmiä enemmän kuin laki sallii.

 

Suklaa, suklaa, suklaa! Tupla, Dumle,

Suklaajäätelö, Kaakao, Suklaadonitsi, Geisha! Mitä tekisinkään ilman teitä?!

 

No kyllä mä muutakin syön kuin suklaata. Haaveilen päivittäin mehevästä pihvistä ja uusista perunoista. 

 Raskauden aikana on suositeltavaa vältää kaikenlasia ruokia ja tietysti osa on minun lempiruokaani! Suositeltavaa on jättää kaikki juustot mitä ei ole pastöroitu kuten vuohenjuusto ja sinihomejuusto. Myös raaka kala, kuten graavilohi ja kylmäsavulohi. Myös sushi mitä olen himoinnut jo monta kuukautta! Pihvin pitäisi olla täysin kypsä. Itselleni tuli aika yllätyksenä, että näitä "kiellettyjä" ruokia oli sinänsä niin paljon.

 

Kaipaan todella paljon punaviiniä. En sinänsä alkoholia laisinkaan, mutta punaviinin täyteläistä makua. En malta odottaa kun saan pojan syntymän jälkeen nauttia yhden viinilasillisen punaviiniä. Tupakkaa en kaipaa laisinkaan, ja hyvä niin! En ajatellut aloittaa sitä pahaa tapaa synnytyksen jälkeen uudestaa. Pääsin todella helposti irti tupakasta. Ei tarvinnut kuin tehdä positiivinen raskaustesti! Mitä vain oman lapseni hyvinvoinnin puolesta.

Musiikki

Musiikki on ollut aina todella lähellä sydäntäni ja nyt varsinkin muutamien vuosien aikana sen merkitys on myös kasvanut suunnattomasti. Samin kautta
tutustuin uusiin genreihin ja avautu uudenlainen käsitys hyvästä musiikista.

Miten tämä liittyy raskauteen? No minulla on niin sanottuja raskausajan musiikkimieltymyksiä ja inhokkeja. Minusta on tullut laiska musiikin kuuntelija. Mikä harmittaa todella. Jotkut biisit saa minut ärtyneeksi ja joitain biisejä en pyty kuuntelemaan kun rupean itkemään. Monistä hyvistä bändeistä en jaksa enää innostua. Eniten nykyään kuuntelen suomalaisia artisteja mikä on minulta sinänsä aika uutta. Nykyään kuuntelen sanoituksiakin tarkemmin kuin ennen. 

Tämä biisi on yllättävän hyvä. En tiedä johtuuko se, että Jesse on hyvä laulaja vai sanoista. Itse olen aina inhonnut kaikkia tosi-tv musiikki formaatteja, mutta pakko myöntää, että tuli katsottua muutama jakso The Voice of Finlandia. 

Tämä biisi saa minut joka kerta kyyneliin. Pystyn kuvittelemaan Samin ja meidän poikamme, kun he käyvät syviä keskusteluja miehuudesta ja elämästä.

Tästä biisistä olen kuullut monia hyvä covereita. Tää on sellanen aika miehinen lällybiisi. Mutta toimii ainakin tässä mielentilassa. 

Mielialan vaihtelut

Alkuraskaus oli todella stressavaa aikaa ja osittain se johtui varmasti hormoneista. Minusta tuli hetkessä naurava ja seuraavassa hetkessä kiukkuinen. Itsekkin olin välillä aika pihalla omista tunteistani. 

Itkuisuus on tullut enemmän tässä puolessa välissä raskautta, mutta sitäkin esiintyi jonkun verran alussa. Jos näen vaippamainoksen tai vasta syntyneen vauvan niin koko kropan läpi menee kylmiäväreitä ja silmät vetistyvät. En uskonut, että näin voimakkaasti raskaushormonit voivat vaikuttaa.

Pinna ollut kireällä Samin kanssa monesti, mutta enemmän muiden ihmisesten kanssa. Minusta on tullut paljon kriittisempi ja en enää osaa mielistellä ihmisiä. Minusta on tullut paljon suorasanaisempi ja naivius on muutunut kyynisyydeksi. Mutta en minä nyt negatiivinen koko aikaa ole. Tämä ollut onnellisinta aikaa koko elämässäni. Olen ollut myös iloisempi, nauravaisempi, itsevarmempi ja optimistisempi.

Uskon, että nyt kuin on asettanut uudet päämäärät ja mikä on elämässä tärkeintä on unohtunut kaikki turha. Oikeastaan voisi sanoa, että turhat ihmiset ja asiat.

Enää ei ole aikaa ja eikä jaksa tuhlata energiaa turhien asioiden jauhamiseen.

Myös pinnalliset asiat jäänyt sivummalle. Kyllä itsestään voi pitää huolta ilmankin, että pitää pänttäytyä joka päivä pelin edessä tunteja tai stressata vaatteista. Olen huomannut, että viihdyn nahoissani enemmän silloin kun en päivässä mieti ulkonäköäni ja laitan päälle siistit, mutta mukavat vaatteet.

Ei minun pukeutuminen ole mihinkään muuttunut, mutta en ajattele sitä enään

niin paljoa päivässä. RELAX! niin hyvää tulee.

Odottava isä osa 1

Tulevan isän näkökulmasta

 

Minusta tulee isä. Ajatus, jonka pyöritteleminen mielessä tuntuu vielä neljänkin odotuskuukauden jälkeen samaan aikaan hienolta, jännittävältä ja kummalliselta. Hieman pelottavaltakin. Annan kanssa naureskellaan välillä, että olen varmaan yhtä pihalla vielä silloinkin kun jo pitelen tulevaa poikaani synnytyssalissa.

Tämä on yksi suurista askelista kohti omaa miehuuttani; kun ajattelen elämääni taaksepäin en voi muuta kuin todeta olleeni aivan poikanen, ainakin tähän asti. Nyt on myös viimeistään aika katkaista napanuora omiin vanhempiini. Anna-Lydia on kyllä ollut jo kauan minua kypsempi ja itsenäisempi tässäkin asiassa. Pientä skismaa ja hankausta ei voine välttää tulevien isovanhempien ja vanhempien välillä - itse kullakin menee aikaa totutella uusiin rooleihin ja muuttuviin asetelmiin rooleissa.

Hankausta olisi voinut olla kyllä vähemmänkin, jos minulta kysytään. On ollut hieman ikävää tuoda tämä itsenäisyys(itsepäisyys)taistelu kotiin Annankin murehdittavaksi. Odottava äiti kun ei kaipaisi yhtään lisästressiä tulevan muuton ja odotuksen aiheuttaman lisäksi, jotka jo itsessäänkin ovat ihan tarpeeksi.

Odottavasta äidistä puheenollen, en tiedä mitään hienompaa ja kauniimpaa kuin oma Annani. Hän huokuu naisellista kypsyyttä ja tietynlaista uudenkaltaista minulle ennennäkemätöntä itsevarmuutta. Anna-Lydiasta näkee, että hän on valmis tulemaan äidiksi - ja tiedän hänen pärjäävän siinä roolissa erityisen hyvin. Ehkäpä tämä on sitä kuuluisaa äidinvaistoa.

Toivottavasti meidän tuleva poikamme pitää Peter Gabrielista, sillä sen kuulemiselta hän ei voi välttyä! Tämä kappale ainakin sopii teemaan.


--
Sami

Baby Stuff Collection

                             Pikku herran vaatetus:

 

Kun raskaustesti oli tehty niin alkoi heti kauhea vaatteiden kerääminen.

Kaikkea pientä ja suloista, mutta minkä väristä?

Sukupuoli ei ollut vielä tiedossa, mutta kuitenkin sitä osti niitä vaaleansinisiä ja

vihreitä vaatteita. Luulen, että se on jokin psykologinen juttu.

Itse myös huomasin, että aloin pitämään sinisiä ja 

vihreitä vaatteita enemmän kuin mitä ennen.

Ja lempivärinikin muutui raskauden edetessä punaisesta vihreään.

Kuten varmaan kuvista huomaa niin olen vaalinut paljon vihreän värisiä bodeja ja potkupukuja. Olen ottanut sen asenteen, että en osta enään pienelle miehelle vaatteita kuin kirpputoreilta. Sieltä löytyy hyvänkuntoisia ja halvalla.

Vaatteet menee niin nopeasti pieneksi, että hyvä niitä on kerätä halvalla kirpputoreilta kun maksaa maltaita ja sit sitä ei tule pidettyä kuin kerran.

pikkuruisia vaatteita :)

housuja pikku miehelle!

Ei onneksi vielä ole tullut paljoa hankittua tarvaraa, koska kohta on muutto ja tätä tavaraa täällä pienessä kaksiossa on jo tarpeeksi. Sitten kun olemme asettuneet uuteen asuntoon niin voimme rauhassa rueta kerämään kaikkea tarpeellista. Saamme Samin vanhemmilta hänen vanhan pinnasängyn, joka on minun mielestä mahdottoman suloinen ajatus, että pieni mies nukkuu samassa pinnasängyssä missä hänen isänsäkkin on vauvana nukkunut. 

Pikku pupu.

Pikku pupun unilelu.

Pikku sukkia ja tumppuja.

Tulevia hankintoja:  

 - Pinnasänky

- Yhdistelmärattaat

- Turvaistuin

- Vauva-amme

- Sitteri

- Imetystyyny

- Kantoliina

- Leluja

- Hoitopöytä

- Kestovaipat

Kirjallisuus:

Vanhemmille on olemassa kaiken maailman kirjallisuutta vauvoista. Kuinka selviytyä vauvasta ja kaikkea muuta oikeastaan turhaa tekstiä. Mielestäni jokainen pärjää omalla äidinvaistollaan aika pitkälle. Mutta ketkä haluavat turvautua kirjoihin niin en tuomitse. Koska raskaus ja äidiksi/isäksi tuleminen on monelle niin uusi juttu. Itse ostin Samille Vauva omistajan opas-kirjan joka on humoristinen näkökanta miehille ja varsinkin insinöörille. Saimme myös anopiltani Baby Blues kirjan joka on yllättävän mielenkiintoinen.

Mauri Kunnaksen vauvakirja.

Satukirjoja.

 

 

Alkusanat

Raskauden alkumetreistä puoleen väliin

Päivä oli tammikuinen kylmä ja pimeä. Sami oli käynyt ostamassa minulle raskaustestin. Epäillykset olivat vahvat ja odotus suuri. Tein testin ja jätin sen wc:n lavuaarin reunalle varmaan kymenneksi minuutiksi, kun en uskaltanut käydä katsomassa. Pyysin Samia käydä kurkkaamassa mitä testi näyttää. Jäin wc:n ovelle katsomaan hänen reaktiotaan, ja Sami ei voinut peitellä suurta virnistystään joka oli iloinen jossa oli ripaus jännitystä. Hän huudahti, että siinä lukee RASKAANA 3+. Sydämmeni hypähti kurkkuun ja pieni kyynel siinä tuli. Onnen kyynel.

Tästä se odotus alkoi.

Ensimmäinen neuvolakäynti oli 31.1.2012 ja jännitin sitä todella paljon. Emme tienneet miten pitkällä raskaus oli, kun minulla oli niin epäsäännölliset kuukautiset. Epäilimme jopa, että pienokainen olisi saanut alkunsa meidän Pariisin matkalla ja silloin olisin ollut jopa Rv 17. No neuvolassa eivät osanneet sanoa oikeastaan yhtään mitään. Neuvolatätikin yritti tunnustella missä kohdassa kohtu on ja hän oli tuntevinaan sen jo aika korkealla ja veikkasi myös noita viikkoja. Mutta kyllä se alkuraskausmaha oli ihan pelkkää turvotusta. Koska todellisuudessa olin silloin vasta rv 6. Ja tämä selvisi vasta 14.2 jolloin minulla oli ensimmäin ultra, missä selvisi että olin 8+6 viikolla. Mikä helpotus! Koska olimme jännittäneet sitä miten me kerkeämme valmistautumaan vauvan syntymään, jos olisimme olleet jo puolessa välissä.

Ensimmäinen ultrakuva. Viikkoja vasta 8+6. Pieni katkarapu :D

Seuraava ultra olikin sitten muutaman viikon päästä ja nyt olisi kyseessä niskaturvotusultra missä katsottaisiin onko sikiölle kehittynyt turvotusta joka voisi viitata johonkin sairauteen. Meidän onneksemme turvotusta oli vain 0,8mm. Varasimme samalla ajan jo rakenneultraan joka olisi vasta 7.5. Olin kärsinyt pahoinvoinnista jo muutamia viikkoja eikä loppua näkynyt, väsymys oli myös loputonta. En koskaan tiennyt, että raskaana oleminen voi olla niin raskasta ja uuvuttavaa. Ja odottaminen niin jännittävää. Arvuuttelimme sukupuolta joka päivä ja olimme jo valinneet nimet jos hän on poika tai tyttö.

Np ultrakuva. Viikkoja 11+1 ja nenäonkalo näkyy keskellä päätä :D

Paino oli noussut rv 17+5 jo lähtöpainostani noin 5kg. Joka oli ihan ymmärrettävää kun olen aina ollut niin pienikokoinen ja nyt ruoka maistui kahden edestä. Tässä vaiheessa alkoi verenpaineeni olemaan todella alhainen joka aiheutti huimausta. Se oli todella kiusallista silloin kun oli yksin kaupungilla ja jalat meinasi pettää alta. Neuvolassa viikolla 17 fundusmitta häpyluusta kohdun seinämään oli jo 16cm joka vastasi yleensä viikkoja 20. Mutta tämä voi vaihdella paljon odottavilla äideillä, riippuen kohdun asennosta.

Ensimmäiset sikiön liikkeet tunsin jo rv 16 lopulla. Mutta kunnon potkut tunsin rv 19. Naureskelin Samille monesti, että siellä on pieni rumpali. Sami tunsi ensimmäiset liikkeet mahan päältä noin rv 21+0.

rv 17+0

rv 18+0

rv 22+0

Olen yrittänyt muistaa ottaa mahasta kuvia joka viikko, kun viikko vaihtuu. On ollut jännä seurata mahan kasvua. Ja nyt kahden viikon sisällä se on vasta lähtenyt kunnon kasvuun. Tuntuu että voisin poksahtaa ja että maha on jo niiin iso vaikka ei se vielä ole mitään verrattuna siihen mitä se tulee olemaan.

"Se on Poika!"

Koitti vihdoin ja viimein odotettu toukokuun 7.päivä. Aamu oli jännittynyt. Olimme Samin kanssa odottaneet tätä jo monta kuukautta ja tänään näkisimme pienokaisemme taas pitkästä aikaan. Tänään selviäsi sukupuoli. Päätimme jo alkuvaiheessa, että haluamme ehdottomasti tietää sukupuolen. Tämä merkitsi meille todella paljon. Ja tietysti jännitin, että vauvalla on kaikki hyvin. 

Olimme keskusäitiys neuvolassa jo hyvissä ajoin. Aamun sää oli todella keväinen ja aurinkoinen. Hymy oli todella herkässä. Kun pääsimme lääkärin huoneeseen sisälle niin vastassa oli tuttu ultraaja viimekerrasta ja hän muisti myös minutkin. Asetuin tuolille makamaan ja nostin paitaani ylös. Lääkäri totesi, että ompas masu jo kasvanut paljon. Hän laittoi kylmää geeliä vatsalleni ja asetti ultraäänilaitteen vatsalleni ja siellä se pienokainen oli nukkumassa. Lääkäri joutui vähän tökkimään häntä, että heräisi.

Kun hän virkosi niin alkoi mahdoton jumppaaminen ja käsien heiluttaminen, ihan kuin hän olisi vilkuttanut meille. Lääkäri alkoi katsomaan vauvan rakenteita, että kaikki on kehittynyt hyvin. Ja kaikki näytti todella hyvältä. Sydän oli kehittynyt, samoin aivot, virtsatiet ja yms. Ja kun sanoin hänelle, että jos näkyy sukupuoli niin voi kertoa. Hän vain naureskeli ja sanoi että tuossa se on näkynyt jo vähän aikaa. Siellä ne vehkeet heilui! Pieni poika se siellä venytteli. Mikä fiilis! Minusta tulee pienen pojan äiti. 

Rv 20+5 Pieni poikani