Häähumua

Valkoista, valkoista, valkoista...
Pari kuukautta olen jo etsinyt sitä oikeaa! Mekkoa siis.
Tampere ja helsinki koluttu läpi. Olenko minä näin nirso! Vai onko se hinta aina niin tajuttoman iso. En suostu maksamaan yli tuhatta euroa mekosta jota pidän vain kerran, hullujen hommaa!
Joten ratkaisu ongelmaani on tilata ulkomailta häämekkoni ja kyllä, hinta on vain kolmas osa siitä millä hinnalla täällä suomessa myydään.

Yksi sana mielessäni pyörinyt kun mekkoa olen yrittänyt löytää koluttuani koko netin, pitsi! Ja ehdottomasti EI hihaton malli eikä mitään prinsessahörhelöä.

Muuten hääsuunnittelu on edennyt hyvin. Kutsukortit on tehty ja lähetystä vailla valmis homma. Samilla on puku, missä itse asiassa hänen ukki ja isänsä on mennyt naimisiin (ei keskenään tietystikkään).
Kirkko on varattu sekä juhlapaikka. Kirkoksi valitsimme Kangasalan vanhan kivikirkon joka on todella kaunis ja jatkot ovat sitten tampereen keskustassa sijaitsevassa Myllärit ravintolassa joka on todella tunnelmallinen tiilirakennus. 
Häävalokuvaaja buukattu ja seuraavaksi pitäisi varata kampaamo/meikkaajalle aika sekä hääkakku. Myös sormukset pitäisi käydä valitsemassa mutta se taitaa jäädä kesälle. 

Tämä ei ole vielä oikein iskeytynyt tajuntaan että tosiaan sitä ollaan menossa naimisiin. Vuonna 2011 mentiin kihloihin ja silloin puhuttiin että kahden vuoden sisällä kirkon kellot meille soivat. Jonatan kerkesi tulemaan tässä välissä mutta ei se menoa hidasta!

Hauska ajatella että nyt elää sitä elämän suurinta aikaa kun saadaan lapsia ja mennään naimisiin. Nyt pitää nauttia! Mukava sit vanhana muistella Samin kanssa ja sanoa ne kuuluisat sanat: "silloin kun me oltiin nuoria..." :)

-Anna-Lydia

Äiti on maailman kaunein sana

Tämän blogini kirjoittaminen jäi sitten vähäiseksi raskauden aikana ja sen jälkeenkin. Aikaa edellisestä kirjoituksestani onkin vierähtänyt reippaat kymmenen kuukautta. Taisi iskeä stoppi luovalle kirjoittajan egolleni!

Joten aloitetaan siitä tärkeimmästä:

 

Sunnuntaina kello puoli kuusi aamulla 02.09.2012 syntyi poikamme maailmaan ja mitat olivat 2860g ja 49cm.Poika syntyi melkein kaksi viikkoa etuajassa johtuen raskausmyrkytyksestäni. Sairaalassa kerkesin tappamaan aikaa yhteensä melkein kaksi viikkoa ennen kuin synnytys käynnistettiin. Odottavan aika oli pitkä ja loppu aika tuntui ikuisuudelta maata sairaalan vuoteella. Mutta mitä vain oman poikani takia! Itse synntys kesti alle kaksitoista tuntia, itse ponnistus vaihe kesti komiat 45 minuuttia :D Kun sain pojan pungerrettua maailmaan tuli äidille niin sanotusti heikko happi. Hb (hemoglobiini) tippui kuuteenkymmeneen mikä normaalilla ihmisellä on noin 130 hujakoilla. Siinä lähes tajuttomana sairaalan vuoteella lääkärit luulivat raskausmyrkytyksen pahentuneen mutta syynä todettiin runsas verenvuoto joka oli 750g, mikä on synnytyksessä aika paljon. Joten tipalla verta suoneen ja olo parani parissa päivässä. Kaikesta huolematta ei siitä synnytyksestä pahaa makua jäänyt ja voin vain todeta että uskomaton kokemus.



Pojan nimeksi tuli Jonatan Erik Valdemar. Tällä hetkellä ikää on jo kohta 7kk ja painoa viime neuvolakäynnissä oli (6kk) 7,5kg ja pituus 69cm, hoikka ja pitkä poika!Luonteeltaan Jonatan on oikein kiltti ja menevä tapaus. Nukkuu yössä 11-13h ja päivällä yhteensä noin 3h, joten unenlahjat ovat hyvät. Tämän hetken uudet taidot ovat  tavujen jokeltelu, ryömiminen ja kiljuminen.

 

Mutta mitä äidille ja isälle kuuluu? hyvää kiitos kysymästä!
Sami opiskelee kovaa tahtia ja eiköhän se valmistuminenkin kohta jo häämötä.
Minä taas olen kotiäitinä ollut pojan syntymästä saakka, mutta syksyllä on taas opiskelua luvassa.


Oikein aurinkoista kevättä kaikille!
Lupaan päivitella joka viikko kuulumisiamme
tänne internetin ihmeelliseen mailmaan.


Rakkain terkeisin Anna-Lydia